Kiikala-Seura on vuonna 1993 perustettu kotiseutuyhdistys.

Seuran yksi tehtävistä on kansanperinteen ja tarinoiden kerääminen.

 

Kiikala-Seura järjestää vuoden 2024 teemanäyttelyn Kiikalan Kotiseutumuseolla alkaen sunnuntaina 2. kesäkuuta. Museo on avoinna kolmena kesäkuukautena sunnuntaisin klo 12-15. Näyttelyn aihe on:

Nainen naurispitäjässä – mökin muorista tehtaan johtajaan – naisten elämää Kiikalassa

Näyttely toimitetaan juliste-esittelynä museolla ja niiden sisältämä aineisto on luettavana vihkosina.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Julisteisiin museolla tulee qr-koodi-kuvio, jota kuvaamalla  älypuhelimen koodinlukukameralla saadaan näkyviin julisteen  sisältämä koko aineisto:

 

 

 

Seura jakaa museolla qr-koodilistan kävijöille jokaiseen

aiheeseen sekä käyttöohjeen.

 

 

 

 

 

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Äitienpäiväjuhla 1930-luvulla:

 

 

----------------------------------------------

 

 

Naiset sudentappajina:

 

 

Pari vuosikymmentä askarruttanut Susi-Maijan identiteetti on ratkennut.

Maija/Marialle oli Hintzbergin suvussa muutama ehdokas Susi-Maijaksi, jonka tarinan nykyihmisetkin vielä tunsivat ja osasivat yhdistää sukuun.

Pirkko Mäkinen muisteli Saga Aapion maininneen, että Susi-Maija oli ollut piikana Satakoskella. Rippikirjan mukaan Satakosken Leikkilän taloon oli tullut Maria Hintzberg s 1848 piiaksi vuonna 1874. Näin ratkesi tämä mysteeri.

Maria/Maija Juhontytär Hintzberg s 20.5.1848 asui mökissä Kiikalan Pappilan kylän Lammenjärven rannalla lampaidensa kanssa. (läh. Reino Iltanen).

Siihen mailman aikaan sudet tappoivat lampaita kuten taas nykyisinkin. Maija oli karski ja kovaluontoinen naisihminen. Erään kerran hän oli vastakkain suden kanssa ja löi kirveellä päähän sen kuoliaaksi. (läh. Pentti Ilanti).

Susi-Maijan mökin grundin paikka löytyy vieläkin. Se on rinteessä välittömästi nykyisen seurakunnan leirikeskuksen puuvajan takana. (läh Reino Iltanen). Mökistä kaakkoon on tasaisempi alue, jossa lienee ollut pieni niitty heinämaana.

Koko kylän fasteri, kertoi Kuivalan Helena, Pentin sisko. Maria toimi aikoinaan myös kylän kätilönä.

Helena kertoi, että Maria-fasterilla oli kanoja ja hän kävi ostamassa kauranjyviä Kuivalasta. Elkka ei halunnut ottaa maksua, mutta Maria oli sanonut, että itse hän kauransa maksaa. Marian kanssa ei kuulema kannattanut kinata. Toiseksi jäi.

Susi-Maija kuoli 12.9.1939 Pappilan kylässä sen alueella itsellisenä 91-vuotiaana olematta kenenkään palvelustoimessa. Kerrotaan, että hän oli luonnonparantaja. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Maria Hintzbergin mökki Kiikalan Kappelinkulmalla

 

 

--------     --------     --------

 

Tervahaudan Karoliina

Komisuolla Mäkilän torpan lähellä pellolla asui muinoin Klaara-niminen eukko. Kuultuaan eteisessä kolinaa, hän meni kynttilä kädessä katsomaan onko rosvoja. Kirves oli valmiina toisessa kädessä. Ovea raottaessaan hän löi kohta, kun näki kiiluvat silmät. Porstuassa tuli hiljaista. Seuraavana aamuna hän meni ikkunasta ulos ja sanoi naapurissa, että on tappanut jonkun. Miehet menivät katsomaan ja näkivät, että Klaara oli tappanut suden. Sillä oli pää halki.

Komisuon Tervahaudat:

Komisuon ensimmäinen Torppa oli Tervahauta (1.). Sen asukkaat mainittiin ensikerran henkikirjassa 1773 ja torpan nimi tuli rippikirjaan v. 1786. (Kiikalan historia-kirja).

Rippikirjaan Johan Simonpoika Isoperheen (myöh Yli-Isoperhe) sivulla on merkintä torpparipariskunnasta Iisakki Matinpojasta, syntynyt 1746 ja hänen vaimostaan Liisa Jussintyttärestä, syntynyt 1748. Iisakki oli sotamies Matti Kijkin poika Kiikalan Kirkonkylästä ja Liisa Saarenkylän sotilaan Jussi Vesterbergin tytär ja äidin puolelta Saarenkylän Mikolan sukua.

Torpparipariskunnan tytär Kreetta Iisakintytär meni naimisiin Aaron Antinpojan kanssa ja heistä tuli seuraavat Tervahaudan torpparit. Aaronin kuoltua Tervahautaan jää leskeksi Kreetta tytär-Karoliinan kanssa, josta mainitaan ’bräcklig’ eli raihnainen.

Vuoden 1786 isojakokartassa Tervahauta on merkitty suurinpiirtein paikalle, jossa nyt on Vataja-niminen tupa. Yrjö Vuoriston kertomus mökistä juuri tällä alueella, ehkä hieman etelämpänä entisen peltosaarekkeen paikalla, voisi olla ollut juuri Tervahaudan torppa. Kertomukseen kuului, että mökissä asui eukko, joka kuuli iltamyöhäällä porstuasta kolinaa. Eukko oli ottanut kirveen käteensä, raottanut ovea ja iskenyt johonkin pimeydessä ja pistänyt oven säppiin. Aamulla aukaistuaan oven, oli sen takana kuollut susi. Olisiko eukko ollut Kreetta Iisakintytär?

Torpparin leski Kreetta Iisakintytär kuoli vuonna 1840. Tervahauta torppana loppui kun sen nimeä ei enää ole vuosien 1848-1854 rippikirjassa. Tytär Karoliina Aaronintytär meni naimisiin vuonna 1842 Saarenkylän Mikolan rengin Johan Andströmin kanssa.

Iisakki Matinpojan ja Leena Jussityttären lapsista useat avioituvat ja heidän jälkeläisiään on lukuisasti jäänyt Kiikalaan ja muualle Salon seudulle.

* * *

Vuosien 1889-1898 rippikirjaan Komisuon Ali-Isoperheen alle kirjataan Muurarimestari Sylvester Wirtanen ent Ullberg ja Matilda Selenius. Paikka, jonne he sijoittuivat on nykyisen Kinturintien varressa Aliperheen talouskeskuksen koilispuolella. Kiinteistö on lohkokartan mukaan erotettu vuonna 1914, pyykitetty v 1928 ja merkitty maarekisteriin v 1931 ja sen nimeksi on annettu ’’Tervahauta’’ (2.).

Onko näillä kahdella komisuolaisella Tervahaudalla jokin yhteys, jää nyt tämän kirjoittajalle arvoitukseksi tässä vaiheessa, mutta tuskin? Tietoa on, että nykyisellä Tervahaudan (2.) mäellä on joskus poltettu tervaa. Aikaisemman Tervahaudan 1. tienoo on niin uudestaan muokattu, ettei tervahaudasta ole muinaisjäännöstä jäänyt.

Komisuon ensimmäinen torppa oli Yli-Isoperheen alaisuudessa. Torpparina oli sotilas Matts Kijkin poika Isac Mattsson ja Liisa Juhantytär Westerberg, joka oli äitinsä puolelta Saaren kylän Mikolan sukua. Torppa sijaitsi silloin vuoden 1782 Isojakokartan mukaan nykyisen Komisuon Vataja-nimisen kiinteistön asuinsijan kohdalla nykyisestä Mäkilästä lounaaseen.

Mäkilän torppa syntyy rippikirjan vuosina 1833-1839, jolloin Komisuon Jussilan kantatilan poika Kustaa Jussinpoika alkaa viljellä sitä vuonna 1836 vaimonsa Ulrika Tuomaantyttären kanssa, saaden haltuunsa torpan pohjoispuoliset pellot.

Ulrika oli Lähijoen torpan tytär ja hänen äitinsä Mäkilän naapurin Tervahaudan torpparin Iisakki Matinpojan tytär Kristiina. Ulrika Tuomaantytär kuoli pian ainoan lapsensa syntymän jälkeen vuonna 1838.

Mäkilän torppari Kustaa Jussinpoika oli naimisissa neljästi ja yhteensä hänelle syntyi kymmenen lasta.

Esaias Tuomaanpoika ja Ulrika Tuomaantytär olivat sisarukset

 

 

-------------------------------------------