Kiikalalainen Tuntematon Nainen

 

Hän on tytär.

Hän on isänsä tytär. Isältä tulee sukunimi. Kaikilla on aina äiti, mutta silti tiedossa oleva isä ratkaisee suvun. Jos vanhemmat ovat aviossa, asia on selvä. Muussa tapauksessa isän nimen saaminen edellyttää tunnustamista. Tytär ei edusta perhettä, koska poika jatkaa sukua. Jos isää ei tiedetä, tytär on vain äidilleen sukua. Se hankaloittaa ja jopa estää monien asioiden toteutumista. Se on paheksuttu, mutta ei harvinainen tilanne.

Yhteiskunnassa  kaikki tekevät työtä kykyjensä ja taitojensa mukaan. Valtiovallan taholta ei katsota hyvällä toimettomia ihmisiä ja 1600-luvulla säädettiin ns. palveluspakko.  Jos ei saanut pestiä, talojen piti  osoittaa tekemistä ihmiselle. Palveluspakko oli voimassa vuoteen 1883, jolloin se poistui voimaan tulleen irtolaisasetuksen myötä. Nuorelle ihmiselle, usein vielä lapselle, löytyi tekemistä aikuisten auttajana. Nuori tyttö aloitti pikkupiikana tai paimenena jo iässä, jossa nyt mennään kouluun.

Perheen lapset olivat noin viiden vuoden ikään saakka ns. kolttuiässä, jolloin ei vielä tarvinnut tehdä töitä. Siitä eteenpäin niin tytöt kuin pojat saivat jo auttaa kevyissä, helpoissa askareissa. Näitähän maatalossa riitti loppumattomiin.

Koulua käytiin, että hän saisi lukutaidon ja osaisi vähän laskea. Kouluun mentiin, jos koulu oli, jos oli kengät, joilla kulkea, jos ei ollut pakko mennä töihin. Kirkko opetti jumalan sanaa ja pappi ja lukkari kuulustelivat osaamista lukusilla. Rippikoulu oli tärkeä. Silloin piti osata lukea edes auttavasti ja rippikoulun jälkeen tyttö oli aikuinen, valmis perustamaan perheen.

Hän on nuori nainen.

Kun lapsi oli täyttänyt kymmenen vuotta, alkoi töiden jako sukupuolen mukaan miesten- ja naistentöihin.Tytöt ja nuoret naiset tekivät työnsä toisten talouksissa ja taloissa saadakseen palkkaa ja oppiakseen miten työtä tehdään. Naiselle elämän päämääränä oli kuitenkin oman kodin ja talouden perustaminen ja lasten saaminen. Naimisiin päästiin. Tuntematon Naisemme sai jonkin verran itse vaikuttaa puolison valintaan. Rakkaus oli lisäarvo avioliitossa. Tärkeämpää oli järkevä liitto. Puoliso otettiin koko elämäksi, kunnes kuolema erottaa. Parempi, jos puoliso oli varakas ja taitava. Lapsia tuli, jos oli tullakseen. Usein niitä tuli paljon. Seksistä ei sopinut innostua ennen avioliittoa. Se kuului vain miehille ja huonomaineisille naisille.

Hän on äiti, vaimo, emäntä.

Naisen tärkein tehtävä oli hoitaa koti, mies, lapset ja mahdolliset kotona asuvat vanhukset. Palkkaa ja rahaa saadakseen hän kävi kodin ulkopuolella tienaamassa. Silloin lasten hoidossa auttoivat toiset lapset ja toisten lapset tai vanhukset. Naisen vastuulla oli huolehtia ruoka pöytään, siivota, hän ompeli vaatteet ja kodin liinavaatteet, hoiti kotieläimet. 

Hän käy töissä.

Työpäivät olivat pitkiä. Loka-marraskuun aikaan eli kekrinä alkoi entisaikaan palkollisten vuosiloma. Sadonkorjuun jälkeen rengit ja piiat saivat viikon loman. Vasta vuonna 1917 hyväksytyn lain mukaan työaika sai olla enintään 8 tuntia päivässä ja 47 tuntia viikossa. Vuosilomasta säädettiin ensimmäistä kertaa vuoden 1922 työsopimuslaissa, jolloin sen vähimmäispituudeksi määriteltiin 7 päivää. Raskaus ja synnytys eivät olleet esteitä työnteolle. Työaika oli usein kuitenkin suhteellinen käsite maaseudun töissä. 

Kiikalalainen Tuntematon Naisemme sai tehdä vain naiselle sopivia töitä. Sellaisia olivat taloustyöt, kuten ruoanlaitto ja leipominen, siivous, pyykinpesu ja karjanhoito. Naisemme osallistui myös peltotöihin miesten apuna. 

Naisen työt saattoivat olla enemmän tai vähemmän pysyviä pestejä. Työsuhde solmittiin vuodeksi kerrallaan. Jos työpaikka oli hyvä ja sopiva molemmille osapuolille, työt jatkuivat pitkään. Joka syksy olivat työt katkolla. Mikon päivän tienoilla pidettiin erityiset pestuupäivät eli -markkinat. Tuolloin jokainen halukas sopi uudesta paikasta tulevaksi vuodeksi.  Oli myös töitä, jotka tehtiin vain toisinaan. Pyykkiä pestiin harvoin ja se oli kovaa käsin tehtävää työtä Talvella saattoi joutua huuhtelemaan lakanoita avannossa. Pitoihin palkattiin apulaiset vain lyhyeksi ajaksi, päiviksi. Sadonkorjuun aikana tarvittiin kausityöntekijöitä.

Tuntematon Naisemme vanhenee. 

Työ on ollut raskasta. Elämä on todennäköisesti ollut muutenkin raskasta. Onko terveyttä jäljellä? Onko perhettä, joka auttaa vanhuudessa? Missä hän asuu? Mikä on taloudellinen tilanne, kun työt loppuvat. Vanhuuteen kuuluu töiden loppuminen, kun ei enää jaksa ja pysty. Vanhuuteen kuuluvat kivut ja vaivat. Niitä hoidetaan omin konstein, jos ei ole varaa lääkäriin ja lääkkeisiin. Hän toivoo, että tyttäristä joku on pysynyt hengissä aikuisuuteen asti ja haluaa pitää huolta vanhasta äidistä. Kansaneläke tuli voimaan vuoden 1939 alussa. Kansaneläke oli 1950-luvun lopulla suurimmalle osalle palkansaajista ainoa eläketurva. Marjojen ja sienien kerääminen ovat vanhoillekin sopivaa tekemistä ja niitä myymällä voi ansaita rahaa.

Tuntematon Naisemme käy vielä vanhana ahkerasti kirkossa. Se tapa kuuluu kaikille, rikkaille ja köyhille. Kirkossa käynti on velvollisuus. Hänelle löytyy paikka kiviaidan sisäpuolelta siunatusta maasta.